Ressu s.12.5.2000- k. 17.4.2011
Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen,
nuku huminaan metsien,
nuku tuoksuun ikuisen kesän.
Ressu haudattiin appivanhempien maatilan läheiseen metsään, aurinkoiseen, kauniiseen paikkaan.
Mä olen jotenkin päässyt tästä jo yli, vaikka tätä kirjoittaessa kyyneleet valuu poskilla...
Meistä kaikista eniten kaipaamaan tais kuitenkin jäädä...
10vuotta yhteiselämää viettänyt koirakaveri Jeppe (12v)
joka on tehnyt myös "surutyötään" ja ollut vähän "eksyksissä"
Mulla on vaan paha pelko, et me vietetään kohta toisia hautajaisia, kun eikö oo sellainen sanonta, et kun toinen koira lähtee ensin, niin toinen kuolee suruun perässä. Mut päivä kerrallaan...
Voimia teillekkin surun keskelle!
VastaaPoistaIhania koiria!Jospa Jeppe pian tottuisi kaverin poissaoloon...
Muakin itkettää tätä lukea.. Me haudattiin myös vähän aikaa sitten se meidän joulun alla lopetettu kissa (oli pakko odottaa siihen että maa sulaa..), ja yhä oli paha olla asian kanssa. Teillä oli kuitenkin pakko päästää ystävä pois, minä yhä mietin teinkö niin väärin, niin väärin..
VastaaPoistaVoimia teille! Myös Jepelle, hänkin on jo kunnioitettavasssa iässä.
Kyyneleet valuu täälläkin =/ Pahoillani oon, voimia sinne <3
VastaaPoistaVoih, otan osaa. Oman läheisen eläimen poistuminen jättää tyhjän aukon ja tuntuu kipeänä kaipauksena vielä joskus jopa vuosienkin päästä.:)
VastaaPoistaVoi harmitus! Voimahalaus inulle ♥
VastaaPoista