Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevoset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevoset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. tammikuuta 2011

Aurinkoinen talvipäivä...

Tänään on ollut mitä kaunein talvipäivä, aurinko paistaa täydellä teholla ja oletteko huomanneet, että aurinko lämmittää jo??? Tällaisina päivinä tuntuu, että virtaa on tuplasti enemmän kuin auringottomina päivinä :)
Kun se aurinko kerran paistaa, niin silloin tulee halu ottaa kuvia...ainakin hevosista ja hiukan jostain muustakin...






Best Friends...




Kunhan sisko perheineen saapuu,  lähdemme pulkkamäkeen, eväinä lämmintä mehua, pullaa ja makkaraa, sillä aiomme nuotiolla grillata makkaraa, nää on niitä päiviä, joista jää ihania muistoja ja lasten riemulla ei oo rajaa, kyllä mä sanon, että tällaiset retket on lapselle paljon ihanempia kuin yksikään uusi lelu.
Itselle on ainakin jäänyt mieleen lapsuudesta metsäretket iskän kans, pulkkamäkireissut, kesälomareissut ja kaikki se mitä ollaan perheen kesken yhdes puuhailtu.

mut nyt me lähetään viettään aurinkoista talvipäivää...

tiistai 14. syyskuuta 2010

Ratsastusterapiaa


Viime sunnuntaina oltiin minä ja kummityttöni ratsastelemassa maastossa kahden tunnin lenkki, persusta ihan hellänä kun harvemmin käy ratsastamassa. Tämä on parhainta arjesta irroittautumista, hevosen selässä, keskittyen vain hevosen liikkeisiin ja ohjaamiseen, luonnon keskellä, henkeä salpaavat maisemat (joista en nyt saanut otettua kuvia kun hevonen hermostus hirvikärpäsistä ja se pilasikin osan retkestä)... ihan hiljaista...täällä jos missä arki unohtuu, suosittelen lämpimästi muillekin :) En kuitenkaan pahimpana hirvikärpäsaikana :)


Tässä kummityttöni ratsastaa perässä meidän pikkuponilla.



Hevosella liian pitkät korvat, kun tuppas tulemaan joka kuvaan :)


Siellä keskellä metsää oli oikein hevosten herkkupaikka, kärrykuormallinen porkkanoita, mutta ne oli taidettu kuiteskin kipata siihen peurojen ruuaksi...


Metsässä oli jo syksyä, paljon ihania syksyn värejä.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Huonoa ja Hyvää...



Enpä ole tänne pitkään aikaan kerjennyt mitään kirjottelemaan, on ollut sen verran kiirusta aikaa, olen käynyt kyllä pikaisesti lueskelemassa seuraamiani blogeja, jättämättä kuitenkaan minkäänlaista kommenttia, pahoittelen, yritän tehdä parannuksen :)
Niin kuin otsikkokin kertoo tähän viikkoon kuuluu niin surulllisia asioita kuin iloisiakin asioita, aloitetaan nyt vaikka niistä huonoista ensin, niin on sitten lopussa ne iloiset asiat.
Tänään ollaan oltu "isopappan" (mieheni pappa) hautajaisissa, aurinkoinen kesäinen ilma, ei kuitenkaan kauhean lämmin, laulettiin maan korvessa kulkevi lapsosen tie....suvivirsi.. kaunis tilaisuus...minun herkän ihmisen tuli itkettyä oikein kunnolla, ehkä siinä oli ripaus raskaan viikon väsymys itkuakin...




Toinen huono asia liittyykin sitten eläimiin..Viime viikon lopulla meidän ponilla todettiin kaviokuume, olivat kesälaitumella jo syömässä ja siitä se sitten tuli, eläinlääkärin tuomio oli, et ei enää ikinä saa syödä tuoretta ruohoa. Minulle on ollut aina hevosten kesälaitumella olo sellainen levähdystauko karsinoiden siivouksesta, kun ovat olleet yötä päivää ulkona. Nyt se on ponin sairastumisen takia entistä työläämpää, karsinoiden siivous siis jatkuu luultavasti koko kesän ja poni pitää lääkitä aamuin-illoin, poni joutuu olemaan karsinassa 3-4 viikkoa, ei pääse lainkaan ulos, silti meidän hepan pitäisi päästä ulos ja syömään vihreää,
(poni syö vain kuivaa heinää ja vettä).
Heppa ei viihdy yksin laitumella, eikä poni yksin sisällä...mutta onneks meillä on sellainen pikkutarha ihan tallin oven vieressä, niin heppa pääsee sentään siihen ulkoilemaan...



Tuoreen ruohon syöttäminen hevoselle on sitten ratkaistu tällaisella tavalla, revitään käsin pari kotsullista päivässä ja käydään heppaa myös narun päässä syöttämässä laitumella. Tämän viikon päivät ovat sitten kuluneet hyvinkin kiireisesti...kun on päässyt kahdelta kotiin töistä, on ensimmäiseksi täytynyt mennä repimään hepalle tuoretta ruohoa, siivota hepan karsina, sitten kotiin, tehdä jotain ruokaa, ja taas takaisin tallille, repimään toinen kotsullinen tuoretta ruohoa, heppa sisälle, ponin karsinan siivous ja ponin lääkitys ja sitten kotiin, lapsille iltapalaa, lapset nukkumaan ja sitten onkin aika itse myös kaatua sänkyyn...no eipä ole ainakaan ollut nukahtamisongelmia...

Hyvin näyttää hepalle ruoho maistuvan :)

Nyt sitten vaan tulee eteen vissiin ponin myyminen, heti kun se vaan on parantunut, sillä emme pysty pitämään ponia, koska se ei enää pysty syömään tuoretta ruohoa, meillä kun on viisi laidunta syötävänä joka kesä. No sen sitten aika näyttää, mitä tulee tapahtumaan..





Nyt sitten niihin hiukan iloisempiin asioihin, nimittäin minulla on alkanut kauan odotettu KESÄLOMA, ei olisi parempaan aikaan voinut olla...kaupassa tuoteryhmävastaavana (liha/eines) työskentelevänä elintarviketyöntekijöiden lakko aiheutti aikamoisen stressin tavaran saamisen suhteen, kun teit tilauksen, et tiennyt tuleeko tavaraa vai ei, ja kun tilauksia teit melkein päivittäin, ei millään enää seuraavana päivänä muistanut mitä oli eilen tilannut, onneksi asiakkaat oli hyvinkin ymmärtäväisiä, kun hyllyt oli tyhjät, mutta onneksi lakko on nyt ohi ja päästään elämään taas normaalia arkea. Sitten tuli ponin sairastuminen...nyt kun ei tarvitse käydä töissä jää paremmin aikaa myös ponin parantamiseen..

Lomaa ei kuitenkaan vietetä ehkä näin rennoissa merkeissä, mutta yritetään myös levätä...
(Kuvassa meidän lapset viime kesänä pihallamme olleen hiekkakasan kupeessa)

Lomalla olis tarkoitus kunnostaa tyttären leikkimökki, viettää pojan 4-vuotis synttäreitä, mennä saareen telttailemaan, istuttaa kesäkukkasia yms. tehdä sellaisia kesän juttuja ja ennenkaikkea nauttia siitä, että saa nukkua kauemmin kuin puol viiteen...

Ihanaa ja Lämmintä Kesälomaa muilllekin kesälomalaisille!!!





keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Karvaooppelit...

Nyt tulee hiukan esittelyä meidän karvaooppeleista elikkäs hevosista...


Tämä "vanha rouva" on nimeltänsä salama ja ikää vanhalla rouvalla on kunnioitettavat 25 vuotta, mutta ei tunnu vielä missään. Saas nähdä vietetäänkö vielä kolmekymppisiä???(Suomenhevonen siis voi elää kolmekymppiseksi ja ylikin). Yhteistä taivalta on kertynyt jo 15 vuotta.





Kukas se tämä sitten on?? Omistaa nimen Veeti ja ikää on 9 vuotta. On Poni isolla P:llä. Omistaa hellän sydämen, mutta löytyy myös pilkettä silmäkulmasta. Keksii aina kaikkea pikkujäynää...tämän otuksen kanssa tarvitaan paljon huumoria :)





"äiti ja poika"
(minne ikinä isompi meneekin, niin pienempi seuraa perässä)