tiistai 28. syyskuuta 2010

Kakkoseteinen...

Aikaisemmin tuolla jo mainitsinkin, että meillä alkaa remppa. Talomme toisessa päässä on ns. kakkoseteinen, mistä on lähinnä kuljettu työvaatteiden ja tallivaateiden kanssa ja sitten se on toiminut myös koirien eteisenä elikkä siellä pestään koirien tassut (vadissa) ja muut koirien hoito toimenpiteet on tehty siellä. Se toimii myös kulkuväylänä autotalliin, pannuhuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen, alakertaan (varastotiloihin) ja ylös vintille, siis siellä tulee olemaan kuusi ovea, aika haasteellinen tila sisustaa... no mutta se on eteinen :)

Remppaa aloitettiin viime viikonloppuna ja tässä alkutilanne...


Ja sitten lähti lattia ja niin ku ylemmästä kuvasta näkyy, sinne tulee kurasyöppö, jes!



Sitten tehtiin vielä uusi betonilattia...



Ja kurasyöppö omalle paikalleen...


Tästä kurasyöpöstä mä olen niin onnellinen, siinä saa nyt pestyä kätevästi koirien tassut ja likaiset saappaat.
Mutta remppa jatkuu, loppuviikolla pitäis tulla lattilämmitysputket ja joku mies niitä asentamaan...ja siitä se sitten jatkuu, eikä se tähän jää, vaan tämä remppa se etenee vielä autotallin puolellekin, sillä sinne tehdään väliseinä ja jaetaan se noin puoliksi, toiseen puoleen tulee työhuone ja toiseen puoleen tulee varastotila. Vihdoin ja viimein saan työpöydän pois olohuoneesta ja lämmintä varastotilaa isoilla hyllyillä.
Mutta palaamisiin uusien kuvien kera kun edistystä tapahtuu...
(ja voihan olla, että jotain hömppääkin välihin tipahtelee...)

lauantai 25. syyskuuta 2010

Nostalgiaa...

Äitini oli saanut joltain sukulaiseltaan vanhoja kuvia äidistään ja äidin äidistään, ihanan nostalgisia...minä kun en ole ikinä mammaani nähnyt, koska hän kuoli kun 8vuotta vanhempi siskoni oli vuoden ikäinen, äitini on silloin siis ollut 19-vuotias. Katsoin kuvia moneen kertaan hyvin tarkasti jotenkin haikeudella. Minä jotenkin menen niin sisälle noihin vanhoihin valokuviin....katson niiden lasten vaatteita siinä kuvassa, millaisia ne on ollut silloin ennen vanhaan ja huokaisen syvään...ihastuksesta...Mammani nuorena-kuva herätti ajatuksia, kuinka tyylikkäästi joskus on pukeuduttu ja kuinka taitavasti on kuvattu... vaikka en mammaani, enkä isoiso vanhempiani ole koskaan tavannutkaan, silti ne tuntuu kauhean läheisiltä...outo tunne...
Tässä nyt muutama nostalginen kuva...

mammani "muotokuva", tätä kuvaa katsoin erityisen tarkasti ...ehkä etsin, että onko minussa yhtään mammani piirteitä.


mammani (musta mekko päällä) ja hänen sisaruksiaan. Äitini sanoi, että lapsilla on ollut ihmeen siistit ja hienot vaatteet, vaikka oli köyhää ja lapsia perheessä oli kaksikymmentä.


mammani 12-vuotiaana, musta mekko päällä


äitini isovanhemmat (mamma 47-vuotias ja pappa 44-vuotias)


äitini "mummola", aito pohjalaaistalo, sukujuuret on pohojanmaalla, tarkemmin lapualla.



tiistai 14. syyskuuta 2010

Ratsastusterapiaa


Viime sunnuntaina oltiin minä ja kummityttöni ratsastelemassa maastossa kahden tunnin lenkki, persusta ihan hellänä kun harvemmin käy ratsastamassa. Tämä on parhainta arjesta irroittautumista, hevosen selässä, keskittyen vain hevosen liikkeisiin ja ohjaamiseen, luonnon keskellä, henkeä salpaavat maisemat (joista en nyt saanut otettua kuvia kun hevonen hermostus hirvikärpäsistä ja se pilasikin osan retkestä)... ihan hiljaista...täällä jos missä arki unohtuu, suosittelen lämpimästi muillekin :) En kuitenkaan pahimpana hirvikärpäsaikana :)


Tässä kummityttöni ratsastaa perässä meidän pikkuponilla.



Hevosella liian pitkät korvat, kun tuppas tulemaan joka kuvaan :)


Siellä keskellä metsää oli oikein hevosten herkkupaikka, kärrykuormallinen porkkanoita, mutta ne oli taidettu kuiteskin kipata siihen peurojen ruuaksi...


Metsässä oli jo syksyä, paljon ihania syksyn värejä.

maanantai 13. syyskuuta 2010

kesäloma

(nämä ihanat sydämmet sateenkaarentaa-nettikaupasta)

Tänään on alkanut viikon kesäloma tai pitäiskö sanoa syysloma. Rakastan syksyä ja joka vuosi pyrin jättämään viikon lomaa syyskuuhun. Meillä töissä kun on kiertävä loma systeemi, että kesä-heinä ja elokuussa lomaillaan kolmen viikon pätkissä, ryhmä kerrallaan. (saa toki halutessaan pitää myös 4 viikkoa) ja sitten saa valita touko -tai syyskuusta viikon loman. Mielestäni erittäin hyvä systeemi ja joka vuosi tietää, koska kesäloma on.
Aamulla oli ihana herätä ihan rauhassa, auttaa tytärtä kouluun lähdössä ja saattaa hänet vielä bussipysäkille. Sitten syötiin pojan kanssa aamupuuroa ihan rauhassa ilman kiirettä mihinkään, kun yleensä aamut on hirvittävän kiiruisia ja sata lasissa ajellaan töihin.
(nalle ja lyhdyt sateenkaarentaa-nettikaupasta)



Hevoset vietiin ulos, annettiin niille heiniä ja siivottiin karsinat, ihanaa maalaiselämää ja vaikka satoi vettä, ei haitannut ollenkaan. Tää on just sitä miten mä haluaisin elää...ilman kiirettä mihinkään.
Ehkä se vielä jonain päivänä toteutuukin, sillä mieheni vanhemmilla on maatila (possuja paljon ja siellä hevosemmekin asustelevat)ja mieheni on tilan jatkaja, mutta aika näyttää minne elämä vie, sillä sukupolven vaihdoksesta ei ole ollut vielä mitään puhetta, vaikka appiukko täyttää tänä vuonna 60.
Tämän kesäloman olen ajatellut käyttää kaappien siivoamiseen turhista tavaroista, sillä nyt alkaa olla mitta täynnä pursuavia kaappeja, sillä arkikin on varmasti helpompaa, kun tavaroilla on kaikilla omat paikkansa ja aamun kiiressä löytää helposti etsimänsä tavaran.
Remonttiakin on luvassa, ihan miehen toimesta, mikä on meillä todella harvinaista, mutta siitä sitten tuonnempana...