tiistai 25. tammikuuta 2011

Tunnustus ja jotain minusta

Siis täh? Minä vai?Sain tunnustuksen, ei voi olla totta, suuren suuri kiitos halauksien kera Marikalle, Marikan muistelmat-blogiin. Kun luin kommentin...istuin hiukan aikaa suu auki, en tiedä olisinko hymyillyt vai itkenyt onnesta. Olisi tehnyt mieli juosta ympäri huushollia ja kiljua, mutta lapset olis varmaan ajatellu, että nyt se äiti on lopullisesti seonnut, siispä päädyin vain hymyilemään leveästi ja hokemaan itselleni, "mä sain tunnustuksen, ei voi olla totta"..."mä sain tunnu... (kädet poskillani)



Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa...

1. Oltiin oltu mieheni kanssa kaksi päivää yhdessä, kun muutin hänen luokseen asumaan, kahden viikon päästä oli kaikki tavarani hänen luonaan. (me tunnettiin toisemme jo entuudestaan)

2. Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä tänä vuonna 10 vuotta, siitä 9vuotta kihloissa, olisko jo aika mennä naimisiin???

3. Minulla on vain yksi hyvä ystävä, jonka kanssa nähdään tosi harvoin, mutta silloin kun nähdään, aina halataan ja juttua riittää moneksi tunniksi, onko se sitten sitä aitoa ystävyyttä???

4. Inhoan kellon kanssa kilpaa juoksemista, mielestäni koko kellon sais heittää roskakoppaan. (Itsepä ihminen kiireensä aiheuttaa)

5. Olen ollut 6-vuotiaasta asti ylipainoinen ja olen kärsinyt siitä koko elämäni, nytkin olis taas 10 kiloa pudotettavaa, kun jostain vaan sais motivaation.

6. Nautin omasta ajastani, kun lapset ovat mennneet nukkumaan tai aamulla ennen kuin muu perhe herää.

7. Olen hyvin herkkä ihminen, itken kaikissa surullisissa elokuvissa ja muissakin tv-ohjelmissa, siskoni häissä..jne. Herkkyys on vain kasvanut lasten tulon myötä.

Tunnustukseen kuuluu myös jakaa se eteenpäin 15 blogille...

Tämä tunnustus taitaa olla jo niin monella blogilla, joten en ihan viidelletoista sitä jaa, mutta puolelle kyllä..

Olkaapi hyvät...

Kotoisaa arkea
Villa Elina
Sydämen koti
Maalaisunelmaa
Pikku-Pihlaja
Kotipuro
Pieni pilvenhattara
Sotkuholistin päiväkirja

lauantai 22. tammikuuta 2011

Aurinkoinen talvipäivä...

Tänään on ollut mitä kaunein talvipäivä, aurinko paistaa täydellä teholla ja oletteko huomanneet, että aurinko lämmittää jo??? Tällaisina päivinä tuntuu, että virtaa on tuplasti enemmän kuin auringottomina päivinä :)
Kun se aurinko kerran paistaa, niin silloin tulee halu ottaa kuvia...ainakin hevosista ja hiukan jostain muustakin...






Best Friends...




Kunhan sisko perheineen saapuu,  lähdemme pulkkamäkeen, eväinä lämmintä mehua, pullaa ja makkaraa, sillä aiomme nuotiolla grillata makkaraa, nää on niitä päiviä, joista jää ihania muistoja ja lasten riemulla ei oo rajaa, kyllä mä sanon, että tällaiset retket on lapselle paljon ihanempia kuin yksikään uusi lelu.
Itselle on ainakin jäänyt mieleen lapsuudesta metsäretket iskän kans, pulkkamäkireissut, kesälomareissut ja kaikki se mitä ollaan perheen kesken yhdes puuhailtu.

mut nyt me lähetään viettään aurinkoista talvipäivää...

torstai 6. tammikuuta 2011

Joulu pakettiin...

Nyt on aika pistää joulu pakettiin, kuusi pihalle, meillähän on yleensä kuusi ollut nuutinpäivään saakka, mutta nyt kun varistaa niin paljon, saa lähteä jo tänään, mies kyllä väitti vastaan, että kuusi pitää ehdottomasti olla nuutinpäivään saakka, mutta hiukan ääntä korottaen sanoin, että eihän siitä ole kuin ranka enää jäljellä ja neulasia on koko huusholli täynnä, että kyllä se lähtee loppiaisena. Otinkin koristeet jo pois, jotenka tänään kun mies tulee reissutöistänsä, saa ensimmäisenä kantaa kuusen pihalle, mä en kestä tota varistavaa kapistusta enäääää....myös jouluvalot osittain saa lähteä, mutta noi punaiset tekstiilit saa jäädä vielä hiukaksi aikaa...
Joulua vietettiin meillä tänä vuonna, meillä on tapana, että ollaan joka toinen joulu mun vanhempien kans ja joka toinen joulu miehen vanhempien kans ja kun mun vanhemmat on eronnut, niin sillon kun on se joulu, että on mun vanhempien vuoro, niin sitä vietetään joko meillä tai mun jommankumman siskon tykönä.
Minähän oli tietenkin töissä (kaupassa)jouluaattona ja äitini tulikin sitten laittamaan ruoat valmiiksi ja hiukan tekemään loppusiivouksia.
Eihän tämä joulu ihan ilman kommelluksitta mennyt...aattona kun lähdin töihin klo 5.30, oliskohan pakkasta ollut jotain -25, auto piti ihmeellistä kolinaa, no lähdin sitten vaan, pääsin jotain kolme kilsaa, kun piippas ja mittaristossa luki isoin kirjaimin STOP, (mies on opettanut, että jos mittaristossa syttyy punainen valo, pitää auto heti sammuttaa), minähän heti ajamaan tien sivuun ja auton sammutus, etsimään kännykkää laukusta ja soittamaan miehelle, että mitä helkuttia mä nyt teen??? hetken se siinä mua rauhoitteli ja sanoi vaan, että pistä auto varovasti käyntiin, palaako siellä vielä se valo, no ei palanut, joten ei muuta ku kaasu pohjaan ja töihin, kyllä mä sit pääsinkin töihin.
Auto tsippas kyl sit viel toisenkin kerran, ku oltiin siskon kans työpäivän jälkeen viemäs haudoille kynttilöitä, niin liikennevaloihin jäätiin, taas soitto miehelle, onneksi oli siinä aika lähellä, kauhee letka autoja mun takana, mä meinasin vajota maan alle...no mies oli parissa minuutissa siinä mun auton takana, konepelti auki, pikainen tutkimus, kaikki ok konepellin alla, mies hyppäs mun auton rattiin ja käski mun tulla mein pakettiautol perässä, loput kynttilät haudoille vietiinkin sit sillä pakulla, heitin siskon viel kotiin ja sit pääsin minäkin vihdoin ja viimein kotiin. Ajatuksena mulla oli, että aikaisen herätyksen vuoksi, olisin kerennyt ottamaan päikkärit (olin nukkunut edellisenä yönä kaksi tuntia, kun piti paketoida lahjat), en sit kerjennyt ottamaan päikkäreitä ja tulikin sit kauhee päänsärky, no lääkeillä siitä sit onneksi selvittiin.
Lapset oli ilmeisesti ollut hirmu kilttejä, ainakin lahjoista päätellen, tuli pojan toivoma puimuri ja tyttären toivoma kännykkä ja zhu zhu-petsit.
Siskolta sain ihanan, hiukan erilaisen lahjan, elokuvaliput minulle ja miehelle, lahjassa luki myös, että lapset saa tuoda sitten heille hoitoon...sain myös kännykän ja toivomani radion, ei ihan sellainen mitä toivoin, mutta ehkä vieläkin ihanampi...

Viime hetken lahjatoivomus oli kirja...ei tullut kirjaa, vaan tuli lahjakortti kirjaan, koska kirjakaupasta oli kyseiset kirjat loppu...
Kirjan hain maanantaina ja se oli oikein laitettu pakettiin...


Kirjahan oli tietenkin...

niin iiiihana kirja...

Meidän joulusta muutama kuva...







Nyt on joulu paketissa ja voi taas alkaa odottamaan seuraavaa joulua...